Onko meillä paremmin vai muualla?
 

 Itä-Euroopassa matkatessamme saamme usein antaa periksi mukavuudenhalullemme. Autossa istuminen

 puuduttaa. Ajopäivät ovat pitkiä, usein yli kymmentuntisia. Illan tullen saamme jännityksellä etsiä mihin

 päämme kallistamme. Perillä nukumme kodeissa, syömme samaa ruokaa paikallisten kanssa. Onko se

 rankkaa? Välillä ehkä, mutta myös kiintoisaa.

Seminaari opettajille


Helmikuun 15. päivä, kolmen ajopäivän ja 2000 kilometrin jälkeen, saavuimme lumen peittämään pohjois-

ukrainalaiseen Shostkan kaupunkiin. Ympäristö oli ankean harmaata, kuin vanhoissa kommunistiaikojen kuvissa. Heti ensi töiksemme menimme tapaamaan pastori Vasilia ja hänen vaimoaan Katjaa. Siellä purimme tavarat ja vaihdoimme kuulumisia. Seuraavana päivänä aloitimme kolmipäiväisen pyhäkouluopettajien seminaarin. Mukana oli toistakymmentä seurakuntaa. Tulkkina englannista venäjäksi toimi valko-venäläinen Tanya Maksiuk.


Toinen opetuspäivä alkoi oksennustaudilla. Aamulla Kirsi kyykki oppituntien välillä ulkona lumihangessa. Mutta opettajat rukoilivat uskonrukouksen ja iltapäivällä hän jaksoi jo puhua seisaaltaan. Kolmantena päivänä opettajat saivat mukaansa materiaalipaketin,
jolla voi opettaa vuoden.

 

Lapset siunasivat meitä matkalle.

 

Ukrainasta ajoimme Valkovenäjälle Klinkovitsin kau-

punkiin. Siellä meitä odotti pastori Jura Juzepzhuk,

joka on monesti käynyt täällä Suomessakin. Majoi-

tuimme hänen luokseen. Koska seuraava seminaari

oli vasta viikonloppuna, kävimme viikolla kolmessa

eri kaupungissa, jopa 200 kilometrin päässä maja-

paikastamme. Saimme tutustua pyhäkouluihin.

Lapset esittivät meille lauluja ja runoja. Kirsi ohjasi

opettajia ja antoi materiaalia. Lisäksi olimme muka-

na illan kokouksissa.


Koskettavin kohtaaminen oli torstain käynti Slutskin

kaupungissa. Pikku teiden takana oli ulkorakennuk-

selta näyttävä koti, jossa romaniseurakunta kokoon-

tui. Lapset olivat innoissaan. Kysyivät: tulemmeko

pian uudelleen.
 

Illan kokouksen päätteeksi paikallinen pastori käski

meidän matkalaisten polvistua. Lapset tulivat siunaa

maan. Pienet ja isot rukoilivat, puhuivat kielillä ja siu-

nasivat. Jumala käytti noita lapsia.


Poliisin vierailu
 

Perjantai-aamuna alkoi seminaari. Edellisenä iltana

oli tullut yhteydenotto paikallisilta viranomaisilta. Jän-

nittyneinä aloitimme, sillä emme tienneet, mitä tule-

man piti. Iltapäivällä tuli poliisi käymään. Kaupungin
virkailija haastatteli pitkään pastori Juraa. Lopulta tuli

päätös, ettemme saaneet jatkaa enää lauantaina.

 

Pidimme pidennetyn päivän. Kiittelimme Herraa,

jaoimme materiaalin ja siunasimme toisiamme.
Syy tällaiseen päätökseen oli suunnilleen seuraava:

tarvittavia lupia ei ollut haettu, seminaaria oli mainos-

tettu sosiaalisessa mediassa liian innokkaasti. Se

ylitti sallitut rajat. Tästä syystä valvova silmä toimi
näin. Auttakoon Jumala meitä toimimaan viisaasti,

ettei työ pysähtyisi tällaisiin asioihin.
 

Vierailu ystävien luona
 

Lähdimme kotiin päivää aikaisemmin. Kotimatkalla

poikkesimme etelä-valkovenäläisessä Pinskin kau-

pungissa ystävien luona. Kodin emäntä, Ljuba, on

pitkänlinjan pyhäkouluopettaja ja kouluttaja. Sunnun-

taina pääsimme tutustumaan paikallisen helluntai-

seurakunnan pyhäkouluihin.
 

Seurakunnassa on aamujumalanpalveluksen aikana

15 pyhäkoulua. Koska kaikki eivät mahdu aamun ryh-

miin, isommat lapset tulevat illalla. Katselimme ym-

pärillemme, kaikkialla oli hyvä järjestys, opetus suun-

nitelmallista ja opettajat innokkaita. Vaikka meitä pyy-

dettiin tulemaan syksyllä opettamaan opettajia, koim-

me alamittaisuutta.

 

Missä meillä natisevat kirkkorakennukset liitoksissaan? Onko meillä vielä paloa opettaa lapsia, entä toimia seurakunnassa
aktiivisesti?


Veikko ja Kirsi Hekkala

Lähetystyö

Ymmärryksemme mukaan Vapahtajamme antama lähetyskäsky kuuluu kaikille ja niinpä myös meidän seurakuntamme tekee työtä niin kotimaassa, kuin ulkomaillakin.



 

 

 

 

 

Lähettimme tällä hetkellä ovat:

Veikko Hekkala, joka toimii osa-aikaisena työntekijänämme Yhdelle vähimmistä romaanityössä.

Olemme seurakuntana mukana tukemassa myös Wycliffe raamatunkääntäjien työtä.

Lähetyskoordinaattoreina toimivat Keijo ja Minna Lipponen, joille lähetystyö on sydämen asia ja tuttua myös käytännön tasolla.