Jokaisella meistä on jonkinlaiset arvot, jotka ohjaavat meidän käyttäytymistämme. Ne alkavat muotoutua meidän lapsuudessamme mm. vanhempien esimerkin kautta, koulussa, opiskeluaikana ja aikuisena. Itse olen elänyt sellaisen lapsuuden, jossa työnteko oli itseisarvo. Ihmistä arvotettiin sen mukaan, miten paljon hän tekee työtä. Kun meitä lapsia kehoitettiin tekemään jotain, me myös tehtiin. Kieltäytyminen ei tullut kysymykseenkään. Vanhemmilla oli auktoriteetti, jota kunnioitettiin.
Olemme murheellisena saaneet lukea ja kuulla tiedoitusvälineistä viime aikaisesta tapahtumista kouluissa. Se on järkyttänyt meitä ja herää kysymys, mihin aikaan olemme tulleet. Sekä kiusattu että kiusaajat ja läheiset tarvitsevat apua. Minkälainen arvomaailma on kiusaajilla, se tulee väkisinkin mieleen. Muistan omilta kouluajoiltani alaluokilta, että jos koulussa mm. kiroili, opettaja pesi kiroilijan suun (olen itse nähnyt tämän). Asiasta oli tietenkin etukäteen informoitu. Opettajilla oli auktoriteetti, jota kunnioitettiin.
Uskoontuloni jälkeen näitten vuosikymmenien aikana olen huomannut, että meillä Suomessa arvot ovat muuttuneet. Kouluaikoinani oli vahvasti esillä arvoina koti, uskonto ja isänmaa. Sunnuntai oli lepopäivä, josta pidettiin kiinni. Jumalanpalvelukset kuunneltiin, vaikka ei henkilökohtaista uskoa ollutkaan. Se kuitenkin loi pohjan sille tiedolle, että on olemassa muutakin kuin tämä näkyväinen maailma.
Raamatusta löytyy selkeät arvot käyttäytymiseemme. Vanhurskaus kansan kohottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä (Sananl. 14:34). Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä (Room. 12:21). Onnellinen on se ihminen, jolla tänä päivänä on turva Raamatun sanassa, koska silloin hänellä on tulevaisuus ja toivo.
Sinikka Loikkanen