Oli perhe, jossa isällä oli kaksi poikaa, joita hän rakasti ja kasvatti heitä. Erään kerran toinen sanoi isälle: ” Minä haluan lähteä muualle asumaan, tämä ilmapiiri ahdistaa minua. Anna minulle rahaa, jotta voin aloittaa uuden elämän. Anna vaikka ennakkoperintö.” Isä suostui pyyntöön ja poika lähti omaan elämäänsä. Poika huokaisi, vihdoinkin vapaa ja isän silmä ei seuraa hänen menojaan. Niinpä hänelle kertyi kavereita runsaasti, kun rahaa oli ja ”hyvä meininki” oli menossa. Kuvioon alkoi tulla alkoholi, huumeet ja aina vain vahvemmat aineet. Sitten poika huomasi, että oli jäänyt koukkuun aineista. Rahat loppuivat, kaverit katosivat, päässä alkoi näkyä harhoja. Ruokailu muuttui jäteastioiden luukkuja availlessa ja sieltä etsien jotain ”roskaruokaa.” ”Eikö täällä kukaan auta” hän huusi apua. Minä kuolen täällä nälkään, ellei kukaan auta. Isän luona oli sentään ruokaa ja asunto. Ottaisiko isä minut palkkatöihin? Taidanpa mennä kysymään, täällä minä kuolen.
Isä kotona odotti poikaansa, koska hän rakasti poikaa. Pojan saapuessa isä riensi häntä vastaan ja sulki hänet syliinsä. Poika ei ehtinyt kysyä palkkatyöstä, kun isä sanoi: ”Nyt on juhlan aika, poika oli kuollut ja nyt on löytynyt ja elää.”
Olemme syntyessämme puhtaita, synnittömiä, kaikki olemme tuhlanneet elämämme kuten tuo poika. Poika meni itseensä ja palasi Taivaallisen Isän luo ja Isä armahti. Jeesus on auttaja kaikille.
Ossi Husu