Olin suunnitellut monta asiaa kirjoitusten jälkeen. Piti mennä kavereiden kanssa kiertelemään Suomen eri kaupunkeja autolla, mennä mökkeilemään ja tehdä vaikka mitä. Ajattelin: ”Kunhan kirjoitukset ovat ohi, niin kaikki kääntyy paremmaksi.”
Toisin kuitenkin kävi. Korona iski ja suunnitelmani menivät pilalle. Olin hyvin katkera tilanteesta. Silloin Jumala kysyi: ”Eikö nyt ole hyvä aika viettää aikaa kanssani?” ”Mutta Jumala, kaikki suunnitelmani”, vastasin. ”Etkö aina ole sanonut, että tulkoon minun tahtoni, eikä sinun?” Hiljennyin, totta se on.
Karanteenin aikana, tuntuu siltä, kun elämä on pysähtynyt paikalleen. Vaikka media huutaa kaikenlaista informaatiota koronasta, niin on elämä kuitenkin ollut hyvin hiljaista. Ehkä hiljentyminen ei ole paha asia, vaikka se saattaakin ottaa pois asioita, jota itse haluaisi tehdä. Voidaan hiljentyä Jumalan ääreen. Sen sijaan, kun valitetaan jatkuvasti tilanteesta, niin ollaan kiitollisia. Kiitetään Jumalaamme näistä ajoista. Eihän meiltä loppujen lopuksi mitään puutu. Pandemian aikanakin hän on meidän kanssamme, ei hän lähde luotamme – ikinä!
Kirje filippiläisille 4:4-7 sanoo näin: Älkää olko mistään huolissanne, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukoillen ja anoen kiitoksen kanssa Jumalan tietoon, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä.
Rika Vilmi