Sain ystäväperheeltä bandanahuivin, jossa lukee “faith over fear,” usko yli pelkojen. Eilen kävin kävelemässä kuntoportailla ja sain muutamia hassuja katseita kyseisen huivin takia. Se taisi herättää jonkin verran ajatuksia.
Ehkä on hyvä selventää, mitä ymmärrän edellä mainitun lauseen tarkoittavan. “Usko” viittaa luottamukseen Jumalaan, “pelko” taas viittaa siihen tunteeseen, jonka tietyt olosuhteet tai tilanteet saavat aikaan. Onhan myös pelkoja, jotka eivät ole haitallisia, vaan terveitä (kutsuisin niitä itsesuojeluvaistoksi), sekä pelkoja, jotka ovat yleensä melko haitattomia (korkean paikan kammo). Viittaan nimenomaan pelkoon, joka hallitsee elämää ja nakertaa ihmistä henkisesti.
Korona-ajan kuukaudet ovat olleet aikaa, jolloin uskomme Jumalan hyvyyteen, rakkauteen ja huolenpitoon on saattanut olla koetuksella, sillä uusien olosuhteiden pelko on haastanut sitä. Pandemian tuomat olosuhteet ovat mullistaneet maailmaa ja aiheuttaneet uusia pelon kohteita. Ehkä vaikeinta on ollut tietämättömyys tilanteeen kestosta ja vakavuudesta jatkossa. Suunnitelmia on peruuntunut, monia on irtisanottu, elämä on mennyt päälaelleen.
Elämän epävakaus ei ole mitään uutta. Jokaisen elämässä tapahtuu jotain arvaamatonta, ja jotain pelottavaa. Rohkaisuksi arvaamattomiin olosuhteisiin siteeraan Jeesuksen sanoja Johanneksen evankeliumista: “Minä jätän teille rauhan.”
Usko voi voittaa olosuhteiden tuomat pelot. Tämä on mahdollista siksi, että uskon kohde on Jumala itse, ja hän on suurempi kuin yksikään olosuhde tai tilanne. Uskomme ei siis riipu yhtä paljon meistä kuin hänestä, johon uskomme.
-Sara Salminen