Olemme viettäneet Suomessa itsenäisyyspäivää monenlaisissa tunnelmissa. Poikkeusolot jatkuvat pandemian johdosta ja saamme kuulla aina uusia ikäviä uutisia asiaan liittyen.
Olen syntynyt sotien jälkeen. Silloin kun olin nuori lapsi, minun lapsuuden kotiini kokoontui miehiä aina sunnuntaiaamuisin muistelemaan sotaa. Nämä kerrotut tarinat eivät olleet lapsen kuunneltavaksi sopivia. Ne jättivät mieleeni asioita, joita en ymmärtänyt. Useiden vuosien ajan näin painajaisunia sodasta. Piilouduin unessa milloin uunin pankolle, milloin minnekin ja yritin olla hengittämättä, ettei kukaan minua löytäisi.
Jokainen ihminen joutuu elämänsä aikana vaikeiden asioiden kanssa tekemiseen. Joskus se voi olla lapsella jo pelkoa omassa kodissa, kun turvalliset aikuiset puuttuvat. Myöhemmin voi joutua pelkäämään koulussa. Oman polun löytyminen nuorena ja aikuisiällä voi aiheuttaa suurta ahdistusta. Jos voisin, haluaisin antaa lapsille turvallisen lapsuuden, ja että tämä turva säilyisi aina vanhuuteen saakka.
Nyt jos koskaan tarvitsemme rukousta maamme ja tämän kansan puolesta. Presidenttimme Kyösti Kallio rukoili talvisodan aikaan 6.12.1939 Suomen puolesta. Rukous alkaa näin: ”Taivaallinen isämme, katso armossasi kansamme puoleen. Sinä olet luonut sen ja rakastat sitä. Sinä näet, että se on mitä suurimmassa vaarassa. Siksi rukoilemme sinua: Herra, auta meitä hädässämme, äläkä anna meidän hukkua. Lahjoita kääntymys synnin ja laittomuuden tieltä, jotka johtavat kansamme tuhoon. Herra, armahda meitä”.
Comments