Kiitollisuudesta

Pieni tyttö istuu kuorma-auton lavalla äidin vieressä. Lava on

ahdettu täyteen tavaraa; tehdään muuttoa toiselle paikkakunnalle.

On syksy ja vaikka molemmilla on paksusti vaatetta päällään,

kylmä tunkeutuu niiden lävitse. Matka on pitkä ja tyttöä väsyttää.

Äidin syliin hän hetkeksi torkahtaakin, herätäkseen kohta. Palelee.

Lopulta päästään uuden kodin pihamaalle. Muuttajat astuvat

ovesta sisään ja pieni tyttö huudahtaa:

”Taivaan Jeesu!” ja taputtaa käsiään. Huoneessa on niin suloisen

lämmin.

Sisareni osasi olla kiitollinen, niin kuin lapsi vain osaa.

Olen listannut kännykän muistisovellukseen kiitollisuuden

aiheitani. Alkuun kirjasin suuria asioita, kuten perhe, terveys ja

ravinto. Vähitellen olen lisännyt pitkään luettelooni pieniä arki-

päiväisiä kiitoksia. Vanha ruohonleikkuri toimii edelleen tai

kaatuessani en loukannut itseäni.

Ikinä en voi kiittää tarpeeksi! Tein listan, jotta itse huomaisin,

kuinka kokonaisvaltaista Jumalan apu on; kuinka Hän vaikuttaa

ihan pienissäkin asioissa. Kuten psalmissa 144 sanotaan:

”Herra, mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä ajattelet. Mikä on

ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen. Ihminen on kuin

tuulenhenkäys, hänen päivänsä katoavat kuin varjo.”

Iris Raunisalo