Pieni tyttö istuu kuorma-auton lavalla äidin vieressä. Lava on
ahdettu täyteen tavaraa; tehdään muuttoa toiselle paikkakunnalle.
On syksy ja vaikka molemmilla on paksusti vaatetta päällään,
kylmä tunkeutuu niiden lävitse. Matka on pitkä ja tyttöä väsyttää.
Äidin syliin hän hetkeksi torkahtaakin, herätäkseen kohta. Palelee.
Lopulta päästään uuden kodin pihamaalle. Muuttajat astuvat
ovesta sisään ja pieni tyttö huudahtaa:
”Taivaan Jeesu!” ja taputtaa käsiään. Huoneessa on niin suloisen
lämmin.
Sisareni osasi olla kiitollinen, niin kuin lapsi vain osaa.
Olen listannut kännykän muistisovellukseen kiitollisuuden
aiheitani. Alkuun kirjasin suuria asioita, kuten perhe, terveys ja
ravinto. Vähitellen olen lisännyt pitkään luettelooni pieniä arki-
päiväisiä kiitoksia. Vanha ruohonleikkuri toimii edelleen tai
kaatuessani en loukannut itseäni.
Ikinä en voi kiittää tarpeeksi! Tein listan, jotta itse huomaisin,
kuinka kokonaisvaltaista Jumalan apu on; kuinka Hän vaikuttaa
ihan pienissäkin asioissa. Kuten psalmissa 144 sanotaan:
”Herra, mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä ajattelet. Mikä on
ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen. Ihminen on kuin
tuulenhenkäys, hänen päivänsä katoavat kuin varjo.”
Iris Raunisalo