Oletko koskaan törmännyt paikalle, kun keskustelu lakkaa kuin seinään? Tuliko mieleesi
ehkä hiukan vainoharhainenkin ajatus, puhuivatko he kenties minusta? Ja tuskin mitään hyvää, kun kerran keskustelu ei jatkunut. Vai jatkuuko panettelu heti kun selkänsä kääntää?
Osallistutko itse poissaolevan arvosteluun?
No, kun ei kaikista voi tykätä. Voiko ihminen silti hallita ajatteluaan? Rakastaa ihmistä, josta ei alkuunkaan pidä?
Väitän että voi – Jumalan avulla. Lutherin kerrotaan sanoneen, että ”et voi estää lintua lentämästä pääsi yläpuolella, muttei sen silti tarvitse hiuksiisi pesää tehdä”. Pahat ajatukset voi torjua ja keskittyä ajattelemaan hyvää. Ajatellessasi hyvää, puhutkin vain hyvää. ”Sitä suu puhuu, mitä sydän ajattelee.”
Tunnen muutaman ihmisen, joista en ollenkaan pidä, mutta joita kyllä rakastan. Me ihmiset olemme niin erilaisia luonteinemme, mieltymyksinemme ja tapoinemme, ettemme voi millään tykätä kaikista. Minä esimerkiksi rakastan siskoani siksi kuka hän on, en siksi millainen hän on. Jeesus antoi meille käskyn rakastaa toisiamme. Kyllä hän varmasti tiesi tätä käskiessään, ettemme edes siedä kaikkia ihmisiä, saati sitten rakasta. Inhimillisesti emme tähän pysty, mutta Jumala on rakkaus ja Hänessä se on mahdollista.
” Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. Sitten vielä, veljet, kaikki mikä on totta, mikä kunnioitettavaa ja oikeaa, mikä puhdasta, rakastettavaa ja hyvältä kuulostavaa, jos on jokin hyve ja jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa.”(Fil.4:7-8)
Iris Raunisalo