Muistan olleeni epävarma siitä, että haluaisinko mennä abiristeilyyn vai en. Olen kuullut niin monta tarinaa ystäviltäni sen menosta. Päädyin kuitenkin jotenkin ilmoittautumaan risteilyyn. Halusin kokeilla uusia asioita. Abiristeilyn meno oli yksi niistä asioista, joka houkutteli minua.
Minut kasvatettiin kodissa, jossa uskon asioissa oli aina ristiriitoja. Äiti on uskossa, Isä taas on ateisti. Olen vapaasti saanut valita uskostani ja minä valitsin. Päätin tietoisesti seurata Jeesusta noin viisi vuotta sitten. Kasvatukseni tosin loi monia harmaita alueita siitä, mitä pitäisi tehdä uskovaisena ja mitä ei. Tiesin, että raamattu kieltää humaltumisen, mutta en kuitenkaan ollut varma bilettämisestä ja sen mukana tulevista aktiviteeteistä.
Menin risteilyyn ja siellä tuli biletettyä ja juotua. Minulla oli hauskaa ja olin hieman humalassa. Kaiken tämän keskellä Jumala kuitenkin puhui ”Lapseni, mitä teet? Onko tämä minun tahtoni?”
Minun valtasi häpeä ja pian löysin itseni rukoilemassa hytissäni. Annoin silloin Jumalalle häpeäni ja syntini – ja hän antoi minulle rauhan, sekä anteeksiannon. Päätin, etten enää halua bilettää. Halusin tehdä parannuksen, enkä halunnut enää palata takaisin. Valitsin Jumalan, biletyksen sijaan. Ymmärsin, että ikuisuus on Jumalassa, ei maallisissa asioissa.
Roomalaiskirjeessä 3:23-24 sanotaan: ”sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta, mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.”
Rika Vilmi
Comentarios