Helsingin sanomien kuukausiliitteessä oli kirjoitus mikä käsitteli Lapinlahden sairaalaa ja siellä hoidettuja mieleltään sairastuneita ihmisiä. Moni on viettänyt siellä elämänsä synkimpiä hetkiä ja moni ei hoidosta huolimatta jaksanut elää. Varakkuus, korkea sosioekonominen asema, kauneus, menestys, taiteellisuus tai jokin muu inhimillisesti arvokas asia ei välttämättä suojaa mielen sairaudelta, vaikkapa masennukselta.
Mietin tänään myös ihmisen elämää, kun kävelin koirieni kanssa laajan peltoaukean keskellä. Toisella puolella kasvoi kaunis, viljelty viljapelto. Toisella puolella pelkkää hoitamatonta rikkaruohoa. Taivaalla katselin aurinkoa ja poutapilviä sinisellä taivaalla sekä taaempana näkyvää ukkosrintamaa synkkine pilvineen. Tätä kaikkea kuuluu myös ihmisen elämään. Joskus joudut kesannolle lepäämään ja joskus taas menestyt ja kannat suurta satoa, menestyt elämässäsi. Ajoin saat kylpeä kirkkaassa auringon paisteessa ja välillä koet, että raskaat sadepilvet tukahduttavat kaiken valon ja elämä tuntuu ehkä kovin merkityksettömältä.
Taivaallinen isä viisaan maanviljelijän tavoin ymmärtää vuoroviljelyn, sateen ja valon merkityksen taimen menestyksekkään kasvun mahdollistamiseksi. Elämään kuuluvat ilot ja surut auttavat meitä kasvamaan täyteen ihmisyyteen ja toisten parempaan ymmärtämiseen. Jos uskot tähän Taivaalliseen viinitarhuriin ja olet antanut elämäsi hänen hoitoonsa, et joudu koskaan pimeyteen, josta ei ole ulospääsyä. Hän kantaa läpi koettelemusten, luo uskoa ja antaa toivoa. Ja lopulta vie perille yli ajan rajan.
Minna Jalonen