Kuulin tarinan valkoisesta maalista, jota haluttiin sävyttää harmaaksi. Maalipurkin kanteen tehtiin pieni reikä, jonka kautta laskettiin mustaa väriä valkoisen maalin sekaan. Ulospäin maalipurkki säilyi entisellään, mutta sisällä väri vaihtui. Muuttunut lopputulos näkyi selvästi vasta kannen avaamisen jälkeen, kun maalia käytettiin peittämään vanha seinäpinta.
Tapahtuukohan meillekin joskus näin? Ajattelemme tiettyä ihmistä tai tapahtumaa ja muistamme jotain ikävää siihen liittyvää. Se voi olla jokin omakohtainen kokemus tuon ihmisen kanssa tai vain lukemamme lehtijuttu tai kuulemamme juoru. Kohta mieleemme ikään kuin tuikataan pieni reikä, josta valutetaan mustaa maalia. Ajatuksemme alkavat pyöriä ympyrää kuin tuo maalipurkki sekoittimessa, ja pikkuhiljaa vaaleanharmaa sävy muuttuu yhä tummemmaksi. Emme päästä irti vihastumisesta tai kaunasta tai tuomitsevasta ennakkoasenteesta, ja sen myötä mieleemme valutetaan lisää likaista mustaa.
Ehkä nämä tummat ajatukset eivät aluksi näy ulospäin. Mutta vähitellen, kun harmaa mössö täyttää uudelleen ja uudelleen mielemme, vaikutus ulottuu puheisiimme ja käyttäytymiseemme. Katkeruus, kovuus, viha, kateus ja anteeksiantamattomuus myrkyttävät mielemme, joskus myös läheisemme. Elämä voi tuntua tahmeassa hämähäkinseitissä tarpomiselta.
Psalminkirjoittaja pyytää: "Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki." Sävytettyä valkoista maalia ei saa enää millään valkoiseksi. Mustunutta sydäntä emme itse saa enää millään puhtaaksi. Vain Jeesus voi puhdistaa sydämemme ja uudistaa sisimpämme.
Pike Saarinen