Elämän tarkoitusta on pohdittu vuosituhansien ajan. Ihmisellä vaikuttaa olevan tarve elää tarkoituksenmukaista ja vaikuttavaa elämää, joka jättää jäljen.
En aio esittää kattavaa vastausta ikuisuuskysymykseen. Avaan vain kaksi kristillistä näkökulmaa elämän tarkoitukseen.
Ensimmäinen näkökulma perustuu jumalakuvaani. Jumala on maailman ja ihmisen Luoja. Mielestäni luomisessa tärkein kysymys ei ole, miten se tapahtui vaan kuka sen teki.
Ihmisen Luojalla on paras suunnitelma, tarkoitus ihmistä varten. Ihminen, Aadam ja jokainen hänen jälkeensä, on luotu Jumalan kuvaksi. Tässäkään yhtä oleellista ei ole, miten kukin on luotu, vaan Jumalan kädenjälki, kuva, ihmisessä - poikkeamme muista luoduista emotionaalisesti, rationaalisesti, moraalisesti.
Jumalan kuvaa kantavalla ihmiskunnalla on myös erityinen tehtävä: elää yhteydessä Luojaansa, edustaa häntä, viljellä ja varjella luomakuntaa.. Uskon, että tämän universaalin tarkoituksen lisäksi Jumala on suunnitellut yksilöille räätälöityjä tarkoituksia ominaisuuksista ja lahjoista riippuen.
Toinen näkökulma perustuu ihmiskuvaani: ihminen on arvokas ja ainutlaatuinen. Jokaisen tulisi saada mahdollisuus toteuttaa itseään. Jokaisessa yksilössä on jotain erityistä, ainutlaatuista, jota hänen persoonansa ja lahjansa tuovat maailmaan. Näiden asioiden löytäminen ja itsensä toteuttaminen tuo tarkoituksenmukaisuutta elämään.
Vaikka itsetutkiskelulla ja kokeilulla on paikkansa tarkoituksen löytämisessä, uskon, että universaali ja yksilöllinen tarkoitus löytyy parhaiten yhteydessä Luojaamme ja suunnittelijaamme.
-Sara Salminen
コメント