Search

ODOTUSHUONEESSA

Tänä vuonna olemme mieheni kanssa oppineet odottamaan. Tulimme koti-Suomeen Ukrainasta maaliskuun lopussa. Sen jälkeen olemme odottaneet karanteenin loppua, ensimmäisiä tapaamisia rakkaittemme kanssa, takaisin paluuta. Välillä onnistun loistavasti, voinhan puhua vain omasta puolestani. Mutta sitten kaikki tuntuu kaatuvan päälle. Romaniystävämme ja työtoverimme soittelevat ja kyselevät, milloin tulette ”kotiin”. Siihen voimme vastata vain, että ”odottakaa”.

Jumala panee lapsensa silloin tällöin odotushuoneeseen. Kaikki sairaalan ensiavussa käyneet tietävät, kuinka raskasta on odottaminen. Vaikka tunnit kuinka venyisivät ja olisimme ikävystyneitä, elämä jatkaa omaa kulkuaan. Lääkärit tekevät työtään ovien takana, ja hitaasti, mutta varmasti jokainen apua tarvitseva pääsee hoitoon.

Jumalakin tekee jatkuvasti työtään, valmistelee tilanteita, muokkaa asenteita ja olosuhteita. Aikanaan Hän avaa oven, ja sitten mennään!

Odotamme edelleen. Opettelemme ymmärtämään, mitä Jumala haluaa meidän tekevän. Tämä kaikki vaatii kärsivällisyyttä, hiljentymistä ja hengellisten korvien tuunausta, sillä ilman selkeää taivaallista johdatusta saatamme tehdä tyhmyyksiä.

Odottaminen ei tarkoita toimettomuutta. Meille lähetystyöntekijöinä tämä merkitsee kärsivien auttamista, vaikkakin etätyönä. Samalla joudumme opettelemaan työn jakamista, delegoimista. Jumalan täytyy laittaa meidät välillä hyllylle, jotta uudet ihmiset voisivat kasvaa vastuuseen. Työtä voi tehdä monella tavalla. Emme omista avaimia täydellisyyteen. Jumalalla on taito muuttaa huonot asiat meidän hyväksemme. Siinäpä on oppimista jokaiselle.


Kirsi Hekkala

2 views

©2020 by Nurmijärven Helluntaiseurakunta