Pelko on ollut puheenaihe viime aikoina, kun keskellämme on monenlaisia pelkoja ja huolia, jotka rajoittavat ja lamaannuttavat elämäämme. Voisiko elämä olla muutakin kuin elämää pelon varjossa.
Eräs kertomus kertoo englantilaisesta tädistä, joka turvasi Jumalaan.
Tuo täti asui Englannissa toisen maailmansodan aikana, jolloin ilmahälytysten kuuluessa juostiin pommisuojiin ja niin hänkin muiden mukana. Sitten erään kerran jälkeen tuota tätiä ei näkynyt juoksemassa muiden mukana ja ihmetelty oliko tädille sattunut jotakin. Myöhemmin hänet tavattiin kaupungilla ja kysyttiin missä hän oli ollut, kun ei tullut pommisuojaan hälytyksen aikana. Täti kertoi, että hän oli lukenut Raamatusta: ”Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku. Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku.” (PS. 121:3,4) Niinpä hän ajatteli, että miksi me molemmat valvomme. Täti nukkui yöt ja Herra valvoi.
Täti oli lopulta pelkojen keskellä löytänyt Raamatusta lupauksen, johon hän turvasi.
Daavidkin luotti Jumalaan, sillä hän aloittaa psalmin 23: ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu, Vaikka minä vaeltaisin kuoleman varjon laaksossa en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani.” (Ps.23:1,4) Jeesuskin kehotti siirtymään pelosta luottamukseen sanoessaan; ”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani- sen minä annan teille. Älköön teidän sydämenne olko levoton älköönkä pelätkö.” Tartu sinäkin Jeesuksen käteen, Hän on luottamuksen arvoinen!
Ossi Husu
コメント