Kotimatkalla kuuntelin aikani kuluksi viimeisen ilmestyneen podcastin sarjasta ”Suorat sanat ja kuppi kahvia”. Aiheena oli ”Kosketus hellii sisintä” ja pohdinnassa mainittiin mm. Happoradion Pelastaja kappale. Otsikko ja aloitus ei alkuun kovin innostanut mutta Jumala totisesti yllätti ja jostain syystä halusi kiinnittää huomioni.
Podcast loppui ja jäin hyräilemään Happoradion biisiä mikä muistui heti mieleeni vaikken sitä vähään aikaan ollut kuullutkaan. Sitten avasin auton radion ja silmäni suurenivat yllätyksestä. Jähmetyin kuuntelemaan. Tuttua. Ei voi olla! ”Sattumalta” avattu kanava oli Suomipop ja biisi Happoradion Pelastaja. ”Ei mun henkeni kulje, kun olen sinun kosketusta vailla”.
Pelastaja kappale kuvaa taiteilijan näkökulmasta Jeesuksen kärsimystä ja puhetta Jumalalle Getsemanessa. Jeesus oli yksin opetuslasten nukkuessa ja varmasti kaipasi Isän voimauttavaa läsnäoloa ja kosketusta tietäessään, minne matka jatkuisi ja täällä maan päällä päättyisi. Hän jopa hikoili verta. Hänelle vastattiin.
Me kaikki kaipaamme kosketusta. Kaikkein tärkein meillekin on varmuus Jumalan läsnäolosta. Pyhä Henki voi koskettaa monin tavoin ja joskus Hän johdattaa eteemme ihan fyysisenkin koskettajan tai kosketettavan. Me voimme toimia Pelastajan käsinä, jos joku on kosketusta vailla. Ja tällainen rakkaudellinen kosketus todellakin hellii sisintä!
Minna Jalonen