Sosiaalisen median päivityksissä törmää usein otsikon mukaiseen mainintaan, kun joku kirjoittajalle merkityksellinen tai läheinen ihminen on kuollut. Ajatus ja toive siitä, että edesmennyt saisi levätä rauhassa on toki ymmärrettävän inhimillinen mutta itselleni tulee aina ensin mieleen se, että toivottavasti henkilöllä oli suhde kunnossa Jumalan kanssa. En pysty toivottamaan kenellekään kuolleelle rauhallista kuolonunta, koska tiedän, ettei uni ole pysyvää. Se on vain siirtymä iankaikkisuuteen ja uuteen todellisuuteen.
Jumalaan uskovien omaisten muotoilemissa muistokirjoituksissa näkyy selkeimmin toive iankaikkisesta elämästä ja jälleennäkemisestä. Kuollut on Jeesuksen huomassa ja sitä kautta hänellä on todellakin iankaikkinen lepo ja rauha.
Jokaisen meistä on aika ajoin hyvä muistutella itsellemme, että elämämme tässä ajassa on loppujen lopuksi kovin lyhyt ja hauras. Milloin tahansa voi tulla hetki jättää se kaikki taakse ja tärkeintä siinä hetkessä on sillä uskonko Jeesukseen ja olenko antanut elämäni hänen käsiinsä.
Lisäksi on hyvä muistaa, ettemme voi pelastaa läheisiämme. Vain Jeesus pelastaa. Mutta aina voimme rukoilla toistemme puolesta ja pitää itse lyhyet tilivälit Jumalan kanssa. Suhde Jeesukseen on henkilökohtainen, ihmisen ja Jumalan välinen iankaikkinen rakkaussuhde.
Joh. 6:47: ”Totisesti, totisesti: sillä, joka uskoo, on ikuinen elämä.”
Minna Jalonen