-Hätäkeskus.
-Voi, tulkaa pian! Mieheni on tajuton,eikä hengitä! Voi rakas Jeesus auta!
-Saanko miehenne henkilötiedot?
Vaimo antaa miehensä nimen ja henkilötunnuksen; kertoo myös tämän sairaudet ja muut tilanteeseen kuuluvat asiat.
-Voi Jeesus, auta!
-Osaatteko antaa ensiapua?
-Osaan kyllä. Jeesus rakas, tule avuksi!
-Lakatkaa nyt hokemasta sitä Jeesusta ja toimikaa!
-Teen molempia, rukoilen ja toimin. Laitan nyt puhelimen alas.
Vaimo koettaa epätoivoisesti muistaa minkä kappaleen tahdissa elvytys piti suorittaa. Joku nopea?
Kaksi puhallusta, kolmekymmentä painallusta? Joku ulkomaalaainen kappale? Voi Jeesus auta! Stayin' alive?
-No niin rouva, me jatkamme tästä.
Tulivatpa nopeasti! Kiitos Jeesus!
Mies selvisi. Toipui moneksi vuodeksi, kunnes sama tilanne toistui. Elvytys onnistui taas, mutta sairaalassa hän sai uuden infarktin. Lääkäri soitti vaimolle: ”Ikävä kyllä, miehenne on aivokuollut.”
Vaimo lähti hädissään sairaalaan. Rukoili matkalla; huusi mielessään Jumalalta apua tälläkin kerralla. Kun hän astui huoneeseen, jossa hänen miehensä makasi tiedottomana, mies avasi äkkiä silmänsä ja heräsi tajuttomuudestaan. Lääkäri oli ihan järkyttynyt, toisteli vain turtana: ”Mies heräsi kun vaimo astui huoneeseen.”
Tämä on tosielämän tarina lähipiiristäni. Rukouksella on ihmeellinen voima. ”Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaa minua.” (Ps.50:15 )
Iris Raunisalo