Search

Valoa pimeyteen

Pohjoinen kotimaamme on kulkemassa jälleen kohti vuoden pimeimpiä päiviä. Auringon valon puutteen lisäksi elämäämme pyrkivät synkentämään lukuisat uhkakuvat, joista uutisia vähääkään seuraava ei ole voinut jäädä tietämättömäksi. Pimeys on kuitenkin helppo havaita ulkopuolellemme ja samalla jättää huomioimatta vaara, joka piilee meitä lähempänä kuin arvaammekaan – synti, joka asuu meissä.


Tiedän, ettei puhe synnistä ole suuressa suosiossa. Mutta ongelmat eivät poistu sillä, ettei niistä puhuta. Taivaallinen Isämme on meidän Luojamme ja Hän osaa antaa ihmisestä tarkimman diagnoosin. Hän tietää, mikä meissä on vialla. Olemme kapinoineet Jumalaa vastaan ja näin meistä on tullut syntisiä. Jumala ei jättänyt meitä surkean olotilaamme, vaan tarjoaa parasta lääkettä vaivaamme. Hän haluaa eheyttää särkyneet suhteemme Jumalaan ja lähimmäisiimme, ja tämän Hän teki antamalla Poikansa Jeesuksen Kristuksen kuolemaan ristillä syntiemme tähden.


Lääke pimeyteemme on tarjolla – rakkauden valo Golgatan ristiltä. Jumala kutsuu meitä nöyrtymään Hänen edessään, astumaan valkeuteen ja tunnustamaan syntimme. Näin taivaallinen lääke – Kristuksen valo – loistaa sydämiimme ja se on kuin parantavaa balsamia haavoillemme.


Suurin uhkamme ei ole ulkonainen uhka, vaan pimeys, joka jäytää sisintämme. Tämä todellisuus on viisasta tunnistaa ja kohdata. Kun diagnoosi on oikea, löytyy myös täsmällinen lääke. Jeesuksen armo, rakkaus ja anteeksiantamus on parasta lääkettä, mitä kukaan voi saada osakseen.


Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen. (Johanneksen evankeliumi 12:46)


Esa-Pekka Mattila

www.nurmijarvenhelluntaisrk.fi

0 views0 comments