Ruokajakelu

RUOKA-APU

 

Rukoushuoneen ovi aukeaa tasan kymmeneltä, ja pihalla

odottaneet ihmiset astuvat sisään. Tottuneesti he suuntaa-

vat askeleensa alakertaan. Ulko-ovi jätetään auki ja pian

ihmisiä saapuu lisää hiljaisena virtana täyttäen salin istui-

met. Toiset juttelevat keskenään, jotkut istuvat vaiti katset-

taan kohottamatta. On perjantai-aamupäivä, ruokajakelu

on käynnistymässä.

 

Pitkällä pöydällä on vieri vieressä lukuisa määrä valmiiksi

pakattuja muovikasseja täynnä ruokatarvikkeita, seinustoil-

la leivät pahvilaatikoissa. Pöydän takana seisoo tuttuja

sisaria seurakunnastamme. Jo varhain aamulla he saa-

puivat nostelemaan elintarvikkeita pakastimesta ja kylmi-

östä, lajittelemaan tuotteita ja pakkaamaan niitä kasseihin.

Uskollisesti he palvelevat antamalla aikaansa ja kätensä

tähän työhön.

 

Usko ja teot

 

Usko ilman tekoja on kuollut – ehkäpä tämä lause oli eräs vaikutin, kun seurakuntamme aloitti kirkonkylällä kuusi vuotta sitten ruokajakelun. Toinen vielä tärkeämmäksi nouseva vaikutin on Jumalan rakkaus ja sen myötä halu auttaa niitä, jotka kotikunnassamme ovat heikommin toimeentulevia. Kaksi vuotta sitten tilaisuudet aloitettiin myös Klaukkalassa.
Ruokajakelusta on tullut tärkeä osa ulospäin suuntautuvaa toimintaa. Tämän työmuodon kautta tavoitetaan viikoittain monia kymmeniä ihmisiä, joita ei muutoin seurakunnassamme näy. Perjantaisin kirkonkylällä käy keskimäärin 40 - 50 ihmistä, enimmillään on ollut jopa yli 80 ruokakassin hakijaa. Klaukkalassa tiistain ruokajakelussa käy noin 20 - 30 henkilöä.

 

Tilaisuuden alussa pidetään noin puolen tunnin mittainen hartaus: hengellisiä lauluja haitarin tai kitaran säestyksellä, kertomuksia Jumalan teoista, evankeliumin julistusta, rukousta. Jumalan Sanalla halutaan ravita ihmisen henkeä.

 

”Tulkaa”

 

Istun toisten joukossa pöydän ääressä, kuuntelen ja katselen. Ajatuksissani siunaan näitä ihmisiä, pyydän, että Jumalan Sana tarttuu sydämeen. Että kerran he voisivat kuulla Jeesuksen sanovan: ”Tulkaa, minun Isäni siunatut.” Hartaushetki alkaa olla lopuillaan, eteisestä kuuluu jo kovaäänisempääkin puhetta. Viimeisetkin ruuanhakijat ovat saapuneet pakkasesta sisään.

 

Kun sanat – ”voitte tulla hakemaan ruokakassit” - kuuluu, ihmiset ponnahtavat ylös ja lähtevät etenemään salin molemmilta reunoilta kahdessa jonossa pitkän pöydän luo. Eteisessä olevat liittyvät mukaan ja kaikki tapahtuu mukavasti yhteisymmärryksessä. Kassipöydän eteen muodostuu pientä tungosta, mutta jakelu etenee juohevasti. Muovikassit vähenevät vauhdilla pöydältä. Paperiset leipäpussit rapisevat, kun niitä kaivellaan pahvilaatikoista. Pian sali tyhjenee. Paikalla olevat työntekijät korjailevat loppuja tavaroita pois.

 

Sanan vaikutusta

 

Olen huomannut, että ihmisten sisimmässä on tapahtunut muutos ruokajakelutilaisuuksia ja siellä palvelevia kohtaan, sanoo Ossi Husu. Ne, jotka jossain vaiheessa tulivat kovastikin juovuksissa, saapuvat nyt selvin päin. Järjestyshäiriöitä ei ole ollut. Jotkut ovat pyytäneet rukousta puolestaan ja jokunen on tullut uskoon näissä tilaisuuksissa.
Ossi muistelee, että Helluntaiherätyksen yhdeksi työmuodoksi ruokajakelu on tullut Hurstin työn kautta. Sieltä on saatu idea ja malli tähän ulospäin suuntautuvaan toimintaan, jonka kautta voimme välittää Jumalan siunauksia lähimmäisillemme.

 

Pike Saarinen