Viikon sana

­­­LAPSUUDEN LAULUT

”Herran taivas Veikolle ja kirkkopäivä äitille!” Pienenä tyllerönä lauleskelin äidin huokaillessa toivettaan päästä Sanan kuuloon. Heiluin musiikkini tahdissa jalalta toiselle. Hämärästi muistan tuon heilumisen, joka kuului jokaiseen esitykseeni. Äiti taas ei unohda koskaan sanoitustani.

 

Paremmin muistissani on säilynyt kokemus, joka kirvoitti minut veisaamaan ”Enkeli taivaan lausui näin, miks hämmästyitte säikähtäin” keskellä kesää. Mummo oli mennyt ulkohuussiin ja ennen kuin hän ehti sieltä pois, iski kova rajuilma. Trombi viskoi kevyempää irtainta pitkin pihaa ja me pelkäsimme, kuinka mummon hatarassa huussissa kävisi. Hyvin kävi. Myrskyn laannuttua mummo tuli rauhallisesti ulos ja pesi hiuksensa sadevesitynnyrissä. Unohtumaton muistikuva.

 

Isäni oli hyvä laulamaan ja hänellä oli tarkka sävelkorva. Äidillä ei, mutta hän lauloi mielellään silti. Äidiltä olen oppinut monet virret ja hengelliset laulut. Olin vähän toisella kymmenellä, kun kaverini kanssa päätimme laulaa yhdessä ”Mustan Saaran”. Eihän siitä mitään tullut, kun sävel oli molemmilla ihan erilainen.  En voi laulunlahjoillani mitenkään briljeerata, mutta laulan myös mielelläni. Sanat ovat tärkeimmät edelleen.

 

Poikani lauloi pienenä, alle kouluikäisenä, naapurin tädille koko pitkän laulun ”Kerran lähti mies, alas kulkemaan, Jerusalemista Jerikoon päin.” Kaikki säkeistöt ja ilman virheitä. Siinä tuli kerrottua laupiaan samarialaisen tarina kokonaisuudessaan, mutta myös evankelioitua : ” Jeesus sua rakastaa hän yksin auttaa voi, taivaasta hän ihmisille armon suuren toi. Luokse kärsivän, tahtoo tulla hän, armahtaa ja antaa elämän.”

Iris Raunisalo